Ngorongoron kraatteri
Ngorongoron kraatteri on itse asiassa kaldera, joka on syntynyt, kun Ngorongoron tulivuori on aikoinaan tyhjentynyt ja sen keskusta on romahtanut sisään. Ngorongoron kaldera on syntynyt yli 2 miljoonaa vuotta sitten - siis jo ennen sitä aikaa, jolloin alueella elivät ne esi-ihmiset, joiden fossiileja on löydetty lähiseudulta.
Ngorongoron kaldera on muodoltaan lähes ympyrämäinen. Sen reunavuoret, jotka siis ovat alkuperäisen tulivuoren rinteitä, muodostavat poikkeuksellisen eheän vuoriharjanteen kraatteritasangon ympärille ja kohoavat keskimäärin peräti 600 metrin korkeuteen kraatterin pohjasta. Siis jonkin verran korkeammalle kuin esimerkiksi Saana Kilpisjärven pinnasta. Saanasta poiketen Ngorongoron kalderavuoret ovat kasvillisuuden peittämiä ylös saakka, vaikka kraatterin tasankokin on noin 1720 metriä merenpinnan yläpuolella ja reunavuoret siten noin 2300 metriä.
Kraatteritasangon halkaisija on noin 20 kilometriä. Se on pinnanmuodoltaan varsin tasainen - sananmukaisesti tasankomainen. Tasangolla on yksi suurempi järvi ja joitakin pienempiä kosteikkoja. Kasvillisuudeltaan tasanko on pääosin ruohosavannia, mutta siellä on myös pieni metsikkö. Reunavuorten rinteet ovat myös suurelta osin ruohokenttää, mutta paikoin niitä peittää tiheäkin pensaikko. Maasai-heimo saa asua ja paimentaa karjaansa kalderan reunavuorten sisärinteilläkin, mutta he eivät saa mennä karjalaumoineen varsinaiselle kraatteritasangolle eivätkä asettua tasangolle asumaan. Laiduntamisen osalta sääntöä jossakin määrin jatkuvasti rikotaan.
Ngorongoron kraatteritasankoa voi tavallaan kutsua luonnon omaksi eläintarhaksi, sillä eläinten määrä ja tiheys on pinta-alaan nähden hämmästyttävä. Kraatterissa elää noin 20000-30000 eläintä, joista yleisimpiä ovat gnut, seeprat, eri gasellit ja puhvelit. Ruohonsyöjien ohella on tietysti petoja, kuten leijonia muutama lauma, joitakin leopardeja ja gepardeja sekä verraten yleisesti hyeenoja ja myös sakaaleja. Kraatterissa elää myös muutamia erittäin uhanalaisia pensassarvikuonoja. Kraatterissa ei kuitenkaan ole tyypillistä savannieläintä kirahvia, sillä sille ei ole kraatteritasangolla sopivaa ravintopuustoa. Yllättäen Ngorongoron kraatterissa ei ole myöskään impaloita eikä eräitä muitakaan antilooppeja. Kraatteritasangon, sen kosteikkoalueiden ja Magadi-järven linnusto on monipuolinen. Kosteikkoalueilla on myös virtahepoja.
Safarilaisille Ngorongoron kraatteri on "aarrearkku", sillä sen helpompaa tapaa päästä läheltä seuraamaan villieläimiä ei voine olla. Koska tällä pienehköllä alueella pyörii päivittäin vähintäänkin kymmeniä - tai jopa vielä enemmän - safariautoja, voi perustellusti kysyä eläinten "villeyden" perään. Safariautolla voi ajaa vaikkapa metrin päähän leijonalaumasta ja saattaapa leijona asettautua lepäilemään varjoon osin auton allekin. Eläimet eivät näytä piittaavan auton avoimen katon kautta kurkkivista ja kuvaavista turisteista, mutta autosta ulos astuminen on ehdottomasti kiellettyä ja hengenvaarallista. Tällöin petojen saalistusvietti leimahtaa välittömästi ja auton ulkopuolella olevasta turistista tulee saaliseläin.
Ngorongoron kalderaa: reunavuorirengasta ja kraatteritasankoa, jossa myös Magadi-järvi
Yllä: Leijonanaaras hakeutunut safariauton alle varjoon Ngorongoron kraatterissa.