Soinin Silvoset sukukirja

Marraskuussa 2019 on julkaistu sukukirja Soinin Silvoset.

Lue lisää

  

Safarikuvia

Kirjan tekijät taustalla alhaalla näkyvän Tarangire-joen partaalla sijaitsevassa majoitustukikohdassa. Joki oli tuolla kohden lähes kuiva helmikuussa, koska suuremmat sateet olivat vasta myöhemmin tulossa. Helmikuussa on vain muutamia sadepäiviä.

Safarilla on useimmilla alueilla valittavissa erilaisia majoitusvaihtoehtoja: 1) hotellitasoinen lodge, 2) ns. telttalodge, jossa majoitustilana on telttakangasseinäinen rakennus, ja 3) tavanomainen teltta leirintäalueella.

Alla (esimerkkinä): Tarangiren alueen telttalodge. Rakennus oli puurunkoinen, puulattialla, jopa peltikatolla varustettu rakennus, jossa seinät olivat vahvaa telttakangasta. Hyönteisverkollinen ovi oli kangasta ja suljettiin vetoketjulla. Hyönteisverkolliset lasittomat ikkuna-aukot suljettiin yöksi tarrakiinnitteisillä kangasläpillä. Rakennuksessa oli saniteettitila suihkuineen ja vaatimaton sähkövalaistus. Nukkumista varten oli tavanomaiset sängyt, jotka oli varustettu ympäriinsä hyönteisverkoilla, jotka oli nukuttaessa pidettävä ehdottomasti suljettuina lähinnä malariasääskien vuoksi. Safarialueille matkustettaessa on ehdottomasti oltava malarialääkitys. Malaria voi hoitamattomana ja jopa hoidettuna johtaa kuolemaan. Rakennus oli rakennettu korkeille paaluille petojen ja maassa liikkuvien haitallisten pikku otusten - esimerkiksi skorpionien - vuoksi.

Majoitusalueella hämärässä / pimeällä liikkuminen ilman aseellista vartijaa oli ehdottomasti kiellettyä. Alueella liikkui hämärän / pimeän aikaan petoja - esimerkiksi leijonia, joiden murahtelun - kuten lukuisia muita eläinääniä - saattoi helposti kuulla kangasseinien takaa. Alueella partioi öisin aseellisia vartijoita, mutta heillä ei ollut oikeutta surmata eläimiä muutoin kuin hätätilanteessa.

Alla: Serengetin portilla. Ngorongoron suojelualueen ja Serengetin välissä ei ole maastossa mitään raja-aitaa tai muutakaan estettä, mutta tien kohdalle on pystytetty porttikaari, josta turistit tietävät, milloin siirtyvät Ngorongoron suojelualueelta Serengetin kansallispuistoon. Suojelualueella ja kansallispuistossa liikkuminen on sekä luvanvaraista että maksullista. Käytännössä nämä toimenpiteet hoidetaan safarimatkatoimiston puolesta safariauton kuljettajan toimesta. Serengetissä valvontatoimisto sijaitsee vasta n. 30 km portin jälkeen. Kansallispuiston alueella liikkuu autoilla puistovartijoita, jotka voivat tarkastaa luvat. Ne valvovat myös salametsästystä, joka on edelleen suuri epäkohta suojelualueilla.

Helmikuun lopulla Serengetin itä- ja kaakkoisosissa oli meneillään Suuri vaellus. Gnut, seeprat ja gasellit täyttivät savannin ylt'ympäriinsä taivaanrantaa myöten. Kokemus on sellainen, ettei sen vaikuttavuutta voi sanoin täysin kertoa, vaan se pitäisi kokea henkilökohtaisesti.

 

Kirjan toinen tekijä Aapo "työssään":

Tyypillisenä safaripäivänä suoritetaan vähintään kaksi safariajoa: aamupäivällä ja iltapäivällä. Niiden välissä on lounastauko, joka pidetään joko majoituskohteessa tai retkilounaana riippuen lähinnä siitä, miten etäälle majoituspaikasta aamupäivän safariajo on suunnattu. Aamu- ja iltapäivän safariajot kestävät noin 2-4 tuntia per ajo. Usein tehdään lisäksi lyhyehkö ilta-ajokin ennen hämärää, jos safarilaisten kunto ja kiinnostus riittää. Aamu- ja iltahämärän aikaan safariajot ovat pääsääntöisesti kiellettyjä mm. eläinten turvallisuuden vuoksi.

Alla: retkilounaalla Serengetissä safariauton kuljettajan kanssa. Retkilounaalle voi pysähtyä ja autosta tulla ulos vain erikseen merkityissä paikoissa, koska autosta ulos tuleminen on erittäin vaarallista. Se on ehdottoman kiellettyä muualla kuin tietyissä paikoissa.

Safariautoja liikkuu suojelualuella kymmeniä tai jopa satoja. Safariautojen kuljettajat ovat radiopuhelinyhteydessä toistensa kanssa, kyselevät nähdyistä eläimistä ja parhaassa tapauksessa antavat vinkkejä mielenkiintoisista havaituista kohteista. Jos havaittu kohde on erityisen mielenkiintoinen - esimerkiksi leopardi, gepardi, saalistava tai saaliin saanut leijonalauma - paikalle kertyy nopeasti jopa kymmenittäin safariautoja.

Alla (Serengeti): Leopardi havaittu! Paikalle kertyy noin 15 minuutissa jopa 30 safariautoa. Niiden tulisi määräysten mukaan pysytellä ajo-uralla, joten leopardin kävellessä ruohikossa autot jatkuvasti siirtyvät toistensa ohi saadakseen omat safarilaisensa mahdollisimman hyvälle näkö- ja kuvauspaikalle.

Serengeti on nähty ja ollaan jo siirrytty Ngorongoron suojelualueen puolelle. Jäljellä on vielä Manyaran kansallispuisto, mutta safarilaisten mieli on jo viimeistään tässä vaiheessa erittäin tyytyväinen matkan antiin. Matkalta kertyi valokuvia lähes 4000.

Nuorempi safarimatkaaja ja samalla kirjan toinen tekijä Aapo oli safariaikaan 13-vuotias tamperelainen peruskoululainen. Vanhempi safarilainen Matti on hänen vaarinsa, jonka kiinnostus ennen Afrikan safareja suuntautui erityisesti Lappiin. Matkakokemuksiaan Matti on siirtänyt nuortenkirjoihinsa, joiden tapahtumapaikat ovat suureksi osaksi todellisia. Tansanian kokemuksista ovat syntyneet nuortenkirjat Serengetin salametsästäjät ja Kilimanjaron sankari.

 

Alla: Uimassa Itä-Afrikan hautavajoaman jyrkänteen reunalla. Manyaran alueella majoituskohteena oli hyvätasoinen hotellilodge, joka sijaitsi Itä-Afrikan hautavajoaman reunavuorella aivan vajoamalaakson reunalla. Hotellissa oli myös uima-allas, jonka takareunan takana välittömästi oli pystysuora yli 200 metrin vajoamajyrkänne. Altaan taustalla näkyvä alue on hautavajoaman laaksoa, jossa myös Manyaran kansallispuisto sijaitsee.

 

[paluu kustantajan etusivulle]

[paluu Afrikan eläimiä etusivulle]